Miss Finland

Hei! Olen Miss Suomi ja minulla on ongelma. Jaan persettäni melko edullisesti sitä haluaville (mulla onkyllä hyvä perse) ja pidän työstäni kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta lasku vaikuttaisi olevan liian suuri tienesteihini nähden. Olen korviani myöten paskassa, moraalisessa udussa, jossa ei näy oikeaa vastausta, ei tietä eikä metsää enkä keksi vaikka kuinka pohdin, mihin suuntaan lähtisin. Olen jo pitemmän aikaa noudattanut samanlaista kaavaa ja etsinyt tosi rakkautta kaukaa mutta mikään ei tunnu kantavan kovin pitkälle. Luotan miehiin jotka itsevarmasti esittävät asiansa, oli se mikä tahansa, ja etenkin kun asia esitetään työtarjouksina, valtavina mahdollisuuksina jatkuvaa kasvua silmälläpitäen. Suuri kun nähkääs minun maailmassani vastaa parasta mahdollista ja kallis on yhtä hyvä kuin paras myöskin. Kun jostakin maksaa paljon tietää saavansa rahoilleen vastinetta, näin minulle on opetettu, että kruunu päässä olet joku. Hyvä kumppani ja liikemies osaa sanallisesti myydä asiansa minulle koska olen hyväuskoinen ja luotan ihmisiin jotka osaavat pukeutua ja mieluiten tulevat rapakon takaa. Brändi joka luo illuusion arvosta ja laadusta saa minut polvilleni (vaikka olenhan minä polvillani jo valmiiksi). Itsetuntoa en ole saanut kyhättyä kokoon ja itseluottamus on hukassa pahemman kerran. Onhan tuo huoraaminen vähän raskasta ja pitemmän päälle alkaa kuosi rupsahtaa ja maine, enkä tiedä miten saan laskuni maksettua. Hirveä henkinen tuska ja ahdistus painavat enkä meinaisi jaksaa hymyillä ihan kaikille. Vaikea tilanne, sanoisin pattitilanne, jossa kierrän ympyrää, koska minut saa niin helposti puhuttua kaikenmaailman projekteihin, kun ne näyttävät niin koreilta. Olen kuin harakka, joka kiiltävää nähdessään menettää minkäänlaisen omanarvontunnon ja päättelykyvyn, joten lennän aina suoraan seinään joka liikkuu toki hitaasti eteenpäin kun kehitys kehittyy, mutta sama seinä se silti on. Joten voitko hyvä tohtori auttaa tyttöparkaa. Laskelmani ovat päin persettä vaikka mulla on tietotekniikkaa ja osaamista kun jatkuvasti koulutetaan, tai kun tarkemmin ajatellaan laskutaitoa olisi voinut opiskella paremmin. Niin onhan se myönnettävä virheitä tulee tehtyä ja paljon. Lieneekö mielen heikkoutta vai perinnöllistä idiotismia? 😦