Palkitsemissysteemit

Millaisia palkitsemissysteemeitä on, on tavallaan ihan itsestäänselvä juttu. Palkitseminen on positiivinen reaktio, vastakaiku, sosiaalinen  luova tapahtuma kenties pankkitilillä tai halaus läsnäolemisesta joka vaikuttaa mieleen hyvällä tavalla. Mutta miten palkitsemissysteemit muotoutuvat ja miten ne muokkaavat yhteiskuntaa on peruspohdinta siitä kuinka ihmisten väliset suhteet toimivat ja saavat aikaan toimintaa, jatkuvuutta ja kehitystä tai pysähdystä ja mitä milloinkin. Kuinka puhua palkitsemissysteemeistä jotka ovat elimellisesti tarpeellinen osa ihmisen luomia yhteisökokonaisuuksia, elämistä ja selviytymistä? Palkitseminen, palkitsematta jättäminen, odotammeko, että tulemme palkituiksi ja rankaisuajattelu on ongelman ratkaisemista kuka saa, kenelle annetaan, mitä ja millä perusteella. Olemme tulleet ratkaisuun ratkaisukeskeisessä maailmassa, ettei kaikille anneta samalla mitalla. Epäoikeudenmukaisuus on pysyvä tila jota emme kovin hanakasti halua muuttaa, kuten kovasti vaikuttaa, koska se vaatii itsensä likoon laittamista, silti jokainen pyrkii menestymään mahdollisuuksien mukaan. Tahto ja halu selviytyä, sitkeys ja uuden oppimisen kyky on ihmisen vahvuuksia. Siinäkin on oma palkintonsa josta voi iloita.

Kuinka suhteuttaa tapojamme palkita tarpeellisiin ja tarpeettomiin, haitallisiin ja kehittymisemme kannalta merkittäviin palkitsemistapoihin? Toistemme palkitseminen sanoin ja teoin on toivon mukaan jokapäiväistä ja erittäin suotavaa kanssakäymistä, hyvää tarkoittavaa. Palkitseminen rikastuttaa monin tavoin elämää, on vain tiedettävä millaista palkitsemista tarvitsemme ja millainen on arvomaailmaa, kilpailua ja yhteiskuntaa vääristävää. Sanallinen palkitseminen ja kiittäminen on tarkoituksenmukaista hyväksyntää, hyväksi jokaiselle luoden itsetuntoa, hyväksytyksi tulemisen kokemusta joka on tärkeää lapsille ja nuorille, mutta se on tärkeää myös aikuisille työpaikoilla, kotona ja kouluissa. Kun annetaan sanallista palautetta, on osattava antaa tuota hyvää pääomaa jokaiselle. Sanallinen palkitseminen voi olla myös joistakin syistä huomattavan hankalaa ja kiellettyä. Suomessa on kulttuuriin sidottua käytöstä olla niukkasanainen mitä tulee hyvän sanomiseen. Kartamme hyvän viljelemistä koska se saattaa ylpistää. Kulttuuriin sidottu pidättäytyminen on hämmentävän syvään juurtunut. Hyvä asia on sanottava ääneen, on oltava sanojensa takana, tarkoitettava mitä sanoo, oltava kannustava ja ystävällinen, aidosti. Silti saattaa herättää kyynisen reaktion. Helposti tulee ajatelleeksi ettei sanallinen palkitseminen ole välttämätöntä, se on naiivia tai jotenkin vaivalloista, tarpeetonta aiheuttaen vihaa, kateutta ja eripuraa, eriarvoisuutta. Reaktioita on joskus vaikea ymmärtää, mutta negatiivisuuden ei pidä antaa lannistaa. Siksipä on osattava olla tasapuolinen, omattava suhteellisuudentajua ja oltava oikeudenmukainen, joka on haaste sinänsä. Se minkä miellämme palkinnoksi ja minkä rangaistukseksi on myöskin hiukan monimutkaisempi asia kuin äkkiseltään voisi vaikuttaa. Se minkä minä koen palkitsevana voi toiselle olla yhdentekevää ja mitätöntä, joten lienee tottumiskysymys millaiseen palkitsemissysteemiin kuulumme ja mitä oletamme palkintojen olevan, mitä tavoittelemme ja millaiset arvot meillä on. Ihminen joka on tottunut niukkuuteen, paljouden löytämiseen vähästä ja tiukkaan itsekuriin palkitsee itsensä tekemällä asioita joista nauttii ja jotka kokee tärkeiksi, palkitsee itsensä mustikoilla ja kahvilla jotka tuntuvat luksustuotteilta arkipäivässä. Hänellä on ikuisena rangaistuksena raaka itsekriittisyys ja se näkyy siinä kuinka hän asioita tekee. Tästä on hyvä lähteä tutkiskelemaan kuinka palkitsemisen ja rankaisemisen kautta opimme arvostamaan itseämme, toisiamme ja mitä palkinnot kertovat arvoistamme tai siitä minkä arvoista elämä, työ ja ihmisyys on. Mikä on korkein palkinto jota tavoitella ja mihin voi olla tyytyväinen jos mihinkään ja kuinka helpolla meidät tulee päästä.

Palkitsemissysteemit ovat mielenkiintoinen luonnollinen hermostollinen järjestelmä ruumiissamme kertoen meille mitä milloinkin olosuhteista riippuen. Halumme ja tarpeemme ovat aivoissamme, mutta myös ympärillämme. Se mitä opimme haluamaan ja mitä todella tarvitsemme on kulttuurillista, ruumiillista ja opittua. Opimme haluamaan, tarvitsemme välttämättä ja voimme lakkaamatta haluta jos meille annetaan jotakin haluttavaa ja niin on opetettu. Harva tyytyy vähään jos voi saada niin paljon kuin on mahdollista vai miten se meni. Meillä on moninaiset halumme, täytämme ne niin pian ja hyvin kuin mahdollista tai seuraa ikäviä olotiloja ja surkeutta jota tahdomme välttää. Toisiimme vertaaminen ei helpota asiaa. Luonnollinen on erikoisen mielenkiintoinen kohta. Se että halumme ovat luonnollisia, elimellisiä ja usein hyvin voimakkaita on ihmisyyden heikko kohta, on ylitsepääsemättömiä tarpeita ja haluja joita meidän on osattava hallita ja täyttää. Se joka osaa hallita halunsa on mestari, halujensa hallitsemisen mestari, tietynlaisessa arvosysteemissä arvostettu henkilö jolla on vahva tietoisuus siitä mikä on oikein ja väärin ja kykyä vastustaa eläimellisiä himoja tai sitten hän on tylsimys joka ei osaa nauttia elämästä. On osattava valita mitä haluta ja mistä voi nauttia hyvällä omalla tunnolla. Kuinka saamme hyvän omantunnon jos annamme halujemme päättää puolestamme. Emme halua tuntea syyllisyyttä emmekä hävetä valintojamme. Kehomme palkitsemissysteemi tahtoo pitää yllä tietynlaista käyttäytymistä tietyistä syistä, mutta koska olemme jo hyvin tietoisia olemassaolevista vaaroista osaamme välttää karikot, melko helposti toisinaan jos niin haluamme. Jotkut eivät halua vaan piehtaroivat nautinnoissa joita elämä tarjoaa, tietyin seurauksin joita olemme oppineet halveksimaan. Nautinto on nautinto kunnes se muuttuu addiktioksi, kunnes se on taakka, kunnes jotakin on pilalla. Alkoholin kuluttama ihminen on tietyltä katsontakannalta epäonnistunut elämässä, etenkin jos ohjeistus hyvään elämään on ohje jossa alkoholia tulee välttää sen aiheuttamien ongelmien takia.

Mielemme aikaansaamat halut ja keholliset puutostilat liittyvät nälkään, janoon ja seksiin, tunteisiin, kohtaamisiin, tapahtumiin, yhteisön asettamiin raameihin, kieltoihin ja haluun rikkoa kieltoja, tehdä vastoin annettuja sääntöjä, eli haluaminen, halusta rankaiseminen ja palkitseminen kaikkeen mahdolliseen mitä ihminen keksii tehdä monimutkaisesti kuin ketjureaktiossa. Meillä on haluja joita täytyy ruokkia tunteaksemme tyydytystä ja hyvää oloa, jatkaaksemme sukua ja hoitaaksemme itseämme. Voidaksemme hyvin ruokimme itseämme hyvää oloa tuovilla asioilla niin paljon kuin mahdollista ellei meitä estä mikään. Ellei meillä ole tietoa eikä annettuja ajateltuja rajoja minkä verran on hyvä ja sopiva tuottaa jatkuvaa hetkellistä hyvää oloa tuo raja, yleensä fyysinen, tulee väkisin vastaan, jolloin samoilla menetelmillä hyvää oloa ei enää tulekaan, ei edes lisäämällä hyvää oloa tuottavan asian kulutusta. http://en.wikipedia.org/wiki/Reward_system

Tällä hetkellä itsensä palkitseminen ja palkitsemiskulttuuri on paljon esillä. Itsensä palkitsemista sanotaan itsensä hemmottelemiseksi eli hemmottele itseäsi, olet ansainnut sen. Kuinka tulemme jotakin ansaitsemaan ja miksi palkitsemme itseämme tarkoittanee että on otettava se minkä irti saa, nautittava niin paljon kuin voi, on kyettävä nauttimaan siitä mitä saa. Jotenkin löyhästi piirrän yhteyden naisten emansipaatioon ja itsensä rakastamisen kulttuuriin (miehet rakastavat itseään sanomattakin), uskonnollisen itsensä rankaisun kulttuurin väistymiseen, itselle aikaa löytämiseen ja vuoren kiipeämiseen, voittamiseen, menestysajatuksen löytämiseen ja hellimisen kulttuurin arvostuksen kasvuun. Kulttuuri, josta on tullut itsensä löytämisen, kehonsa rakastamisen, rakkauden, rakastamisen ja myöskin itserakkauden tunteen hyväksymisen kulttuuri. Itserakkaus on kuin synonyymi täydellisyydelle ja että itseänsä voi rakastaa ilman häpeää. Elämme palkintokulttuurissa jonka omituisuus on sen markkinavetoisuus. Palkintokulttuuria median kautta seuraamalla tiedämme millaista kulttuurillista panostusta arvostetaan, mistä palkitaan. Palkinto voi olla puhelin, se voi olla tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa eli olet saanut aikaan jonkun hyvän jutun. Huomioiminen on palkitsemista. Palkinto on viesti hyvin tehdystä työstä, hyvin ansaitusta huomiosta (näin sen pitäisi olla). Huomio kertoo siitä mistä suuri osa ihmisiä on kiinnostunut tai siitä mistä media haluaa heidän olevan kiinnostunut. Kiinnostustamme ohjaillaan. Suuntaan johon ihmisten kiinnostuksen halutaan ohjautuvan masinoidaan massiivisilla mainoskampanjoilla, hauskoilla jutuilla, julkkiksilla ja vetävillä juontajlla. Siinä mielessä voisi kuvitella meidän olevan tiukasti narussa. Media on mainostajien armoilla, mainostajilla on rahaa jolla pitää lehdet ja TV-kanavat pystyssä. Youtubea on melkeinpä mahdotonta katsoa ilman mainoksia. Klikkaa niin saat palkinnon toimii hyvin. Katso tämä niin saat tietää kuinka laihdut annettuihin mittoihin lyhyessä ajassa. Palkitseminen saa meidät tuntemaan itsemme tarpeellisiksi ja onnistuneiksi yksilöiksi. Voittaa jossakin on parasta onnistumista.

Miten raivokkaasti haluamme jotakin ja nimenomaan millaisella raivolla haluamme voittaa riippuu siitä kuinka kilpailuhenkinen yhteiskunta on ja millaista yksilökulttuuria se kannustaa harjoittamaan. Myöskin siitä mikä palkinto on, kuinka haluttava pysti odottaa ottajaansa, millaisen hypen voittaminen saa aikaan ja millaisessa kilpailussa voittamista yhteisö arvostaa. Onko Big Brother-kilpailun voittaminen hyvä asia kenellekään ja kenelle tuo kilpailu sinänsä on voitto? Tai mitä Finlandia-palkinto tarkoittaa kirjallisuudelle; kertoo se kirjallisuutta arvostavasta kulttuurista vai onko se hyvä keino saavuttaa näkyvyyttä jota kulttuuri tarvitsee elääkseen? Voittaminen tarkoittaa erinomaisuutta ja päihittämistä, saavuttamista ja se on merkittävä tapa kehittää yhteiskuntaa. Yhteiskunnan velvollisuus on luoda yksilöille mahdollisuudet kilpailuun ja itsensä kehittämiseen, elämään jossa on yksilön oman halun mukainen päämäärä. Oman halun ja tahdon toteuttaminen on osa markkinataloutta demokratiassa. Tahdomme sanoa että sinun halusi on tärkeä, mutta myös mitä tuo toinen haluaa on niin myös ja häneltähän voi jopa kysyä sitä. Kuinka omat ja toisen halut kohtaavat ja millaisiin kompromisseihin olemme valmiita kertonee kypsyydestä.

Saada julkista tunnustusta työstään on tärkeä kannustin, mutta onko se tärkeää tekemisen kannalta. Toimiiko julkisuus tällä hetkellä yhteiskunnan hyväksi niin että palaute, viesti ja anti jonka saamme on kannustava, kiinnostava, kehittävä ja rakentavasti palkitseva vai luommeko itseäänruokkivia narsistisia henkilökultteja markkinoiden tarpeisiin? Millaisiksi meidän systeemimme meitä muokkaa vai muokkaammeko me koneelliselta vaikuttavaa palkintomyllyä jossa paras palkinto on muodokas pylly ja kuvan laaja levikki? Kehonsa muokkaaminen palkinnon tavoittamiseksi eli hyväksytyksi ulkonäkönsä avulla tuleminen on kaiketi pinnallista, mutta se on hyvin luonnollista ja me olemme silmillämme ajattelevia. Arvostelemme ihmisen hänen ulkonäkönsä kautta välittömästi. Ihmisen arvostus on palkinto jonka saavuttamiseen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin näyttävä keho.

http://194.100.215.40/terveysjahyvinvointi/eiko-laihdutus-onnistu-7-vinkkia-joilla-kalorit-palavat-huomaamatta/1/57221

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s